Ilkka Lehtinen

Matkamme ajankohtana, siis syksyllä, koillis-Intiassa ei ole sääskiä eikä siten myöskään malarian, tai muiden sääskien levittämien (esim. Japanin aivokuume) tautien vaaraa. Silti kannattaa keskustella oman lääkärinsä kanssa mahdollisen estolääkityksen tarpeellisuudesta, koska ei vara venettä kaada.

Vaadittavat rokotukset kannattaa myös selvittää ennen matkaan lähtöä, mutta ainakin hepatiitti-A, jäykkäkouristus- ja poliorokotukset ovat tarpeelliset.
.
Paikalliselle matkanjärjestäjälle voi, jos niin haluaa, varata jotain pientä viemistä. Meiltä kelpasivat ”suoraan päältä” Fishmaster-Finlandin t-paidat ja lippikset. Lisäksi oma matkanjohtajamme ihastui yhteen piipuistani, jonka sitten lahjoitimmekin hänelle. Omalla matkanjärjestäjällämme oli vakinaisena henkilökuntana kaksi opasta, joista toinen toimi myös loistavana leirikokkina. Näille oppaille on syytä varata hieman runsaammat ”tipit” matkan päätyttyä.

Matkanjärjestäjän henkilökunnan kanssa on ensimmäiseksi syytä selvittää mitä Intiassa voi tehdä ja mitä ei. Itselleni sattui sellainen kömmähdys, että menin alastomana jokeen pesulle. Sellainen on Intiassa paheksuttavaa, mutta en vaan sattunut tietämään sitä. Minulle sattui vielä niin, että ryhmä koulupoikia näki pesutouhuni ylhäältä rinteestä ja heti seuraavana päivänä lähikylissä kohistiin.

Intiassa on paljon muutakin, joka meistä on normaalia, mutta heistä ei. Esimerkiksi piipunpolttajan on syytä varautua avoimen, julkean ja osin hämmentyneen tuijotuksen kohteeksi. Syy: Intiassa piippua polttavat ainoastaan pyhät miehet ja heidän piipuissaan roihuaa marijuana. Eli kannattaa kysyä asioista vaikka hieman liikaa kuin liian vähän. Osoitat viisautta selvittämällä asiat etukäteen, et suinkaan tyhmyyttä.

Paikalliset, maaseudun ihmiset, joiden kanssa joudut kohdennetulla matkalla tekemisiin, ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, eikä esimerkiksi mitään tarvitse itse kantaa, jos ei halua. Yleensä kantaja lyöttäytyy mukaan jostain luvankirjoituspisteestä. On kohteliasta kuitenkin varata mukaan parisataa Intian rupiaa (n. 4 €) ”tipiksi” päivän vaivoista. Siten saa kaikille hyvän mielen ja kantajan myös huomenna.

Vaikka matkanjärjestäjä olisi suunnitellut aikataulunne ennakkoon, voit silti varautua isoihinkin muutoksiin. Intiassa on byrokratiaa ”riittävästi” ja hyvä jos kulloiseenkin kalastuskohteeseen pääsee ainoastaan yhden paperin kirjoittamisella. Voi olla, ettei ”juuri tänään” pääse ollenkaan. Lisäksi intialaisilla on tapana keskustella – välillä hyvinkin perusteellisesti – ennen kyseisen luvan kirjoittamista. Ja kun tuttavia on paljon, jokaisen kanssa on vaihdettava muutama sana. Siinä sitä aikaa palaa, mutta hyvällä tahdolla kaikki kuitenkin selviää – aikanaan.

Mikäli matkanne suuntautuu Ramganga-joelle, kännykän kuuluvuusalue päättyy Ramnagar nimisessä kaupungissa. Ainakaan Soneralla tai Elisalla ei ole yhteistyökumppaneita siitä eteenpäin. Meidän matkallamme yhteydenpito omaisiin katkesi lähes kahdeksi viikoksi. Kiusallista kotiväen kannalta, vaikka asiaan olikin varauduttu.

Telttaleireillä nukutaan sängyissä, mutta ”piikkimattomiesten” maassa myös vieras saa nukkua erittäin kovilla patjoilla. Eikä asia muutu edes paremmassa hotellissa. Kymmenen yötä ”puun päällä” sai omat kylkeni tosi aroiksi.

Yöt ovat melko kylmiä ja kannattaakin varata pitkähihaista ja -lahkeista yöasua mukaan. Leireissä nukutaan joko makuupusseissa (matkanjärjestäjä toimittaa), tai lakanoiden välissä peiton alla, leiripaikasta riippuen.

Matkamme osui täydenkuun aikaan ja esim. tarpeillaan näki yöllä käydä hyvin ilman valaisinta. Silti otsa- tai pieni käsivalaisin on hyvä ottaa mukaan ja niihin varaparistot. Intiassa voi ilmeisesti olla myös pilvistä.

Ruokailuajat ovat hieman erilaiset kuin mihin Suomessa on totuttu. Aamukahdeksan aikoihin tarjotaan pelkää teetä ja aamiainen on n. klo 11. Lounas syödään klo 14 ja 16 välissä ja päivällinen vasta auringon laskettua, eli n. klo 20.30–22. Intialaiset eivät koskaan syö päivällistä ennen auringon laskua.

WC-paperi on ehkä tärkein ”varuste”, mitä tulee varata mukaan. Jos majoitutte tilapäisessä telttaleirissä, teitä varten on varattu myös WC-teltta, jossa pytyn virkaa hoitaa kuoppa maassa. Ja kun edellinen kuoppa täyttyy, kaivetaan uusi ja teltta nostetaan sen päälle näkösuojaksi. Hotelleissa, ja ilmeisesti useimmissa kiinteissä telttaleireissä on eurooppalainen WC, mutta paikalliset toiletit ovat hieman erilaisia. Lattiassa on kaksi jalansijaa ja reikä niiden takana. Vaatii pientä ”tähtäämistä”.

Käsihygienia on asia, josta ei voi pitää liikaa huolta ja kädet kannattaakin pestä vaikka ”liian usein”.

Päivävaatetukseksi riittävät shortsit ja kevyt paita, mutta pitempilahkeistakin ”kahluuhousua” kannattaa varata mukaan. Kuten myös vaihtovaatteita kunkin henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Lippis, jossa mielellään musta lipan alapuoli, on tarpeellinen varuste. Lippiksen voi varustaa myös ns. niskaläpällä, jos pelkää niskansa palavan. Jos yöt ovat ainakin viileitä, päivät ovat niitäkin lämpimämpiä ja aurinkoisia. Aurinkovoiteita jokainen voikin varata oman ihotyyppinsä mukaan, mutta oma nahkani ei palanut oleskelumme aikana, vaikka olin suurimman osan päivistä pelkissä shortseissa.

Siirtyminen kalastuspaikoille tapahtuu luultavasti avojeepissä ja ajomatkoja varten on hyvä varata pitkähihainen, tuulenpitävä päällystakki. Aamut ovat melko viileitä ja matkaan lähdetään useimmiten heti kahdeksan jälkeen.

Pieni päiväreppu on tarpeen kalastus- ja muille varusteille, kuten esim. kamera, passi, kukkaro ja juomapullot. HUOM. Intiassa voi juoda ainoastaan pullotettua vettä. Asia joka kannattaa pitää mielessä. Vatsa todennäköisesti reagoi ilman paikallista vesijohtovettäkin, ruoka on kuitenkin sen verran maustettua.

Intiassa voi kalastaa niin perholla kuin virvelilläkin. Virvelikalastus on oikeastaan ainoa tapa, jolla ennen meidän matkaamme on kalastettu Ramganga-joella. Virvelissä käytetään vieheinä vaappuja ja isoja lippoja. Hieman eksoottisempia ”vieheitä” ovat leipä- ja taikinasyötti. Molemmat toimivia, varsinkin osaavissa (oppaan) käsissä. Kalastusopasta kohtaan kannattaakin olla nöyrä, kohtelias ja kuunnella mitä hän kulloinkin ehdottaa. Oma oppaamme tiesi varsin tarkkaan, mitä ”viehettä” kulloinkin kannatti tarjota.

Kalastuspäivän aikana voi joutua kävelemään useitakin kilometrejä ja välillä erittäin hankalassa maastossa. Kahluukengät tai tukevat vaelluskengät ovat tarpeelliset jalkineet kivikossa ja jokien ylityksissä, joita saattaa joutua tekemään useitakin päivän aikana.

Omia vapoja tai vieheitä ei tarvitse välttämättä ottaa mukaan. Paikallisella matkanjärjestäjällä on hyvä valikoima erilaisia kalastustarvikkeita. Mutta jos haluaa kalastaa omilla varusteillaan, mikään ei tietenkään estä pakkaamasta niitä mukaan.

Ennen matkaan lähtöä olisi hyvä selvittää jokien vesitilanne. Omalla matkallamme kävi niin, että ”kevyen” monsuunin jälkeen jokien vesi oli 60 cm normaalia alempana. Ja kun vesi on todella kirkasta sekä kalat arkoja. perhomme olivat täysin vääränlaisia, lukuun ottamatta yhtä, jolla Jouni sitten sai useita kaloja.

Mikäli lähdet kokeilemaan perhokalastusta Ramganga-joelle, Fishmaster-Finland Oy/Jouni Rauha osaa ehkä hieman auttaa. Nyt matalan veden aikaan vihreän sävyinen perho oli se joka ainoana kelpasi kaloille. Mutta jos vettä on enemmän.

Perhokalastajalle riittää kahluuvarusteiksi pelkät kahluukengät. Kahluuhousuja tai -takkia ei tarvita, vaan sateen sattuessa kahluutakin voi korvata kevyellä sadetakilla.

Finnair aloitti 30.10 suorat lennot Helsinki-Vantaalta Delhiin. Lennon hinnaksi tulee n. 750 € ja lentoaika menomatkalla 6,5 h ja paluumatkalla 7,5 h. Tosi kätevää ja edullista verrattuna esim. BA:n tai KLM:n tarjoamiin vaihtoehtoihin. Matkatavaroita pakatessa kannattaa muistaa kotimaisen lentoyhtiön painorajat: ruumaan 20 kg ja matkustamoon 8 kg. Omat laukkumme olivat jonkin verran ylipainoisia, mutta mitään lisämaksua emme joutuneet maksamaan.

Lisätietoja Intian kalastuksesta saat Fishmaster-Finland Oy:stä Jouni Rauhalta,
osoitteesta www.fishmaster-finland.com tai puhelimella numerosta +358400824530